Etelä-Hämeen perinneympäristöistä löytyi monta iloista hyönteisyllätystä kesällä 2021

Hoikkasäiläpistiäisestä ei ole Suomesta havaintoja vuoden 1962 jälkeen, mutta kesällä 2021 se löydettiin Korteniemen perinnetilalta Liesjärven kansallispuistosta. Rapolanharjun perinneympäristöstä tavattiin kolme pistiäislajia, joita ei ole aiemmin Suomesta löydetty.

Metsähallituksen Luontopalvelujen kesällä 2021 teettämä kolmen etelähämäläisen perinneympäristön pistiäiskartoitus paljasti, että alueet ovat erittäin tärkeitä monille uhanalaisille ja silmälläpidettäville pistiäislajeille. Kartoitetut perinneympäristöt olivat Korteniemen perinnetila Liesjärven kansallispuistossa, Mustajärven torpan ympäristö Evolla sekä Rapolanharju Sääksmäellä.

Pistiäisissäkin on kolopesijöitä

”Evon Mustajärvellä ja Liesjärven kansallispuiston Korteniemen tilalla on useita vanhoja hirsirakennuksia, joiden kolot ovat tärkeitä pesäpaikkoja isolle joukolle pistiäisiä. Harva taitaa tulla ajatelleeksi, että vanhoilla maalaamattomilla hirsirakennuksilla on myös luonnonsuojelullista arvoa”, kartoitukseen osallistunut hyönteisasiantuntija Juho Paukkunen toteaa. Myös lämpimien ja runsaskukkaisten metsänlaitojen kuolleet puut ovat koloissa pesivien pistiäisten ja niiden pesäloisten suosiossa.

Korteniemen perinnetilalta tavattiin Suomesta hävinneeksi luokiteltu hoikkasäiläpistiäinen. ”Se oli todella iloinen yllätys, sillä lajin edellisestä löydöstä on jo 60 vuotta aikaa, eikä sitä ole aiemmin tavattu sisämaasta”, sanoo Paukkunen. ”Hoikkasäiläpistiäisen toukat elävät leinikkisoukkomehiläisen pesässä ja syövät mehiläisen omille jälkeläisilleen keräämää leinikkien siitepölyä. Leinikkisoukkomehiläinen pesii Korteniemen hirsirakennusten seinissä. Viime kesänä hoikkasäiläpistiäinen löytyi Korteniemen lisäksi myös Helsingistä, joten laji saattaa olla leviämässä uudelleen Suomeen”, Paukkunen arvelee.

Suomen merkittävimpiin kulttuurimaisema-alueisiin kuuluva Rapolanharju muinaislinnoineen on suosittu matkailukohde, ja myös luontoa on tutkittu alueella pitkään. Tästä huolimatta kesän 2021 kartoituksessa alueelta löytyi peräti kolme Suomelle uutta lajia: ahmaspistiäislajit Enicospilus combustus, Phytodietus maculator ja Rhyssa kriechbaumeri. ”Erityisesti suurikokoinen Rhyssa kriechbaumeri -pora-ahmanen oli odottamaton, sillä lähimmät löydöt ovat kaukaa Keski- ja Itä-Euroopasta. Tämä laji on muiden ahmaspistiäisten tavoin toukkana muiden hyönteisten loinen. Isäntänä on todennäköisesti puupistiäisen toukka”, Paukkunen toteaa. Loispistiäiset vaikuttavat isäntälajinsa runsauteen, joten niillä on suuri merkitys hyönteiskantojen säätelijöinä. Aikuiset pistiäiset käyvät kukilla eli ne toimivat myös kasvien pölyttäjinä.

Evon retkeilyalueella sijaitseva Mustajärven torppa on kasvilajistoltaan Etelä-Hämeen arvokkaimpia perinnemaisemia. Sieltä löytynyt vaarantunut otapipomehiläinen ja viisi muuta silmälläpidettäväksi luokiteltua myrkkypistiäislajia osoittavat kohteen arvokkaaksi myös taantuneiden hyönteisten elinympäristönä. ”Kaikki nämä pistiäislajit tarvitsevat kuollutta puuta joko omaksi tai isäntänsä pesäpaikaksi. Esimerkiksi otapipomehiläinen elää lahopuuverhoilijamehiläisen pesäloisena ja hirsikultiainen tarvitsee hirsiseinäampiaisen isännäkseen”, Paukkunen kertoo.

Talven pistiäiset viettävät eri tavoin

Juuri nyt pistiäisten elämä on säästöliekillä. Useimmat pistiäiset talvehtivat niin sanottuna esikotelona. Se muistuttaa rakenteeltaan enemmän toukkaa kuin koteloa, mutta sen suuosat ovat surkastuneet, eikä se siten syö enää mitään. Esikotelosta kehittyvä varsinainen kotelo on vain lyhytaikainen välivaihe ennen aikuistumista. Pistiäisissä on myös paljon aikuistalvehtijoita, esimerkiksi kaikki yhteiskuntia muodostavat lajit, kuten kimalaiset, yhteiskunta-ampiaiset ja muurahaiset. 

Pistiäiskartoituksen toteutti Villimehiläiset Oy. Kartoituksessa keskityttiin myrkkypistiäisiin, mutta hajahavaintoja saatiin myös muista pistiäisryhmistä. Myrkkypistiäiset tunnetaan ryhmänä Suomesta toistaiseksi parhaiten ja niihin kuuluu tärkeitä pölyttäjiä, kuten mesipistiäiset ja ampiaiset. Monet lajeista ovat uhanalaisia.

Metsähallitus