Pyhä-Häkin kansallispuistossa Saarijärvellä ennallistetaan soita, lampia ja puroja parempaan kuntoon

Pyhä-Häkin kansallispuisto Saarijärvellä tunnetaan mahtavien vanhojen mäntyjen metsänä, mutta puolet kansallispuistosta on aivan erilaista, avointa suoluontoa. Pitkospuut vievät retkeilijän ikihonkien keskeltä avaran Riihinevan reunoille, ja puistosta löytyy sekä puuttomia rahkasammalsoita että kuusivaltaisia korpia.

Jotta suot ja muut kosteikot säilyisivät ja pääsisivät kehittymään lähemmäksi luonnontilaa, suota ennallistetaan nyt Ahvenlammensuolla, Riihinevalla sekä Isonahonnevalla. Työt tehdään osana Metsähallituksen Luontopalvelujen vetämää Hydrologia-LIFE-hanketta.

Pyhä-Häkin suot ovat pääosin säilyneet luonnontilaisina tai lähes luonnontilaisina. Ennallistamista vaativia soita on kansallispuiston reunoilla. Näiden ojitettujen soiden kuivattava vaikutus ulottuu myös jonkin verran kansallispuiston luonnontilaisiin soihin.

Ennallistamisen tavoitteena on palauttaa suon toiminnallisuutta: miten vesi liikkuu suolla ja kuinka paljon vettä ja millaista vettä alueelta lähtee. Ennallistamalla pyrimme vaikuttamaan suon vedenpinnan tasoon ja sen normaaliin vuosittaiseen vaihteluun. Vesitasapainon muutos käynnistää suolla vähitellen turpeen ja suokasvillisuuden muodostumisen. Tavoitteena on myös, että luonnontilaiselle suolle tyypilliset eläin- ja kasvilajit voisivat palata alueelle.

”Ennallistetulla suolla on positiivinen vaikutus koko vesistön valuma-alueeseen. Ennallistettu suo vähentää muun muassa tulvia, koska sateiden jälkeen se varastoi veden suolle, kun vastaavasti ojitettu suo päästä suurimman osan vedestä suoraan vesistöön. Varastoitunut vesi ylläpitää suotuisampia elinolosuhteita suolajeille myös kuivana aikana ojitettuun suohon verrattuna”, kertoo kunnostustöiden suunnittelija Christian Koivula.

Lampien vedenpintaa korkeammaksi, puro entiseen uomaansa

Kahden lammen pintaa on aikoinaan laskettu kaivamalla niihin ojat. Nyt kunnostuksessa tehtiin ojien suulle luonnonmukainen kynnys kivistä ja maa-aineksesta, joiden avulla vedenpintaa saadaan nostettua lähemmäs alkuperäistä tasoa. Kynnykset mahdollistavat edelleen kalojen vapaan kulun lampeen ja sieltä pois.

Isonahonnevalla vesi ohjataan alkuperäiseen puron uomaan, joka on ojitusten vuoksi päässyt kuivumaan. Kunnostuksen tarkoitus on ohjata vesi kulkemaan taas ojien sijaan alkuperäistä purouomaa pitkin.

Työt kestävät noin kaksi viikkoa.

Metsähallitus