Puutarhaharrastajat hidastavat ilmastonmuutosta
Puutarhaharrastaminen on harvoja vapaa-ajan aktiviteetteja, jonka avulla voidaan samalla sitoa ilmakehän hiilidioksidia ja hidastaa ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia, mutta myös sopeutua muuttuvan ilmaston muutoksiin. Kotipuutarhojen kasvipeitteisyys ja monilajisuus auttavat luonnon monimuotoisuuden edistämistä niin maan päällä kuin sen alla.
Suomalaisten puutarhaharrastajien arvostus luonnonmukaisia puutarhoja kohtaan on kasvanut viime vuosina. Kantar TNS:n Kotipuutarhatutkimuksen 2021 mukaan jopa 58 suomalaisista harrastajista arvostaa luonnonmukaisuutta puutarhanhoidossa. Tämä korostuu erityisesti nuorten aikuisten ja palstaviljelijöiden asenteissa.
Puutarhaliiton toimitusjohtaja Timo Taulavuoren mukaan luonnonmukaisuus näkyy vähentyneenä kemiallisten aineiden käyttönä sekä puutarhojen monilajisuutena. Harrastajat tukevat toiminnallaan kasvien menestymisen lisäksi pölyttäjiä, matelijoita, lintuja ja nisäkkäitä parantamalla niiden elinolosuhteita. Luonto ja puutarhat ovat monimutkaisia luontoverkostoja, joiden kaikki osat -myös näkymättömät maan biosysteemit, ovat tavalla tai toisella kytköksissä toisiinsa, kertoo Taulavuori.
Puutarhojen lajirunsaus poikkeuksellista
Monet harrastajat haluavat edesauttaa toiminnallaan niin kasvi- kuin eläinlajien menestymistä. Kotipuutarhojen lajirunsaus erityisesti kukkivien kasvien osalta hyödyttää monia hyönteisiä, ja näin myös esimerkiksi hyönteissyöjälintujen ravinnonsaantia. Kotipuutarhoissa löytyy mesipistiäisille ja muillekin hyönteisille ravintoa ja lisääntymispaikkoja varhaisimmasta keväästä loppusyksyyn asti. Erityisen arvokkaita tässä suhteessa ovat vanhat asuinalueet ja esimerkiksi siirtolapuutarhat, joissa pitkäikäiset kasvit yhteyttävät ja tekevät työtä paremman ympäristön puolesta koko kasvukauden.
Yhteyttäessään kasvit sitovat ilmakehästä kasvihuonekaasuna tunnettua hiilidioksidia ja muuttavat sen orgaaniseksi kasvisolukoksi varastoiden sen juuristoonsa ja maanpäällisisiin osiin. Voimakkaimmin tämä ilmiö on havaittavissa pohjoisella pallonpuoliskolla kasvukauden käynnistyessä, jolloin esimerkiksi puiden ja pensaiden yhteyttäminen alkaa ja hiilidioksidi vähenee ilmakehässä. Ilmastonmuutoksen myötä kasvukaudet pidentyvät ja puutarhan kasvit pystyvät sitomaan hiilidioksidia yhä pidemmälle syksyyn asti.
Biomateriaali kiertää
Puutarhassa syntyvän biomateriaalin kierrätys, kompostointi ja muun muassa yleistyvä kateviljely puolestaan parantavat maan kasvukykyä ja suojaavat pintamaata. Kasvit sitovat ilmakehän hiiltä pitkäaikaisesti humuksena maaperään parantaen samalla sen kasvuominaisuuksia ja monimuotoista elämää. Puutarhoissa valistuneet harrastajat kiinnittävät huomiota siihen, että monikerroksisella ja -lajisella kasvustolla maaperä on vihreän katteen alla koko kasvukauden ajan, korostaa Taulavuori.
Ekologinen kompensaatio
Runsas kasvipeitteisyys auttaa siinä, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat sään ääri-ilmiöt kuten kuivuus, kuumuus, rankkasateet ja tuulet eivät pääse aiheuttamaan maaperän köyhtymistä, ravinteiden ja humuksen huuhtoutumista vesistöihin. Kasvillisuuden lisääminen toimii myös ekologisena kompensaationa muulle toiminalle. Erityisesti monikerroksisen kasvillisuuden avulla voidaan hidastaa rankkasateiden ja tulvien haittavaikutuksia ja maan eroosiota. Suurin vaikutus on puutarhan kookkailla puilla, jotka myös tasaavat erityisesti helteillä ilman lämpötilaa.
Kemiallinen torjunta vähenee
Myös kasvinsuojeluaineiden käyttö kotipuutarhoissa vähenee osin sen vuoksi, että harrastajat haluavat välttää luonnolle vieraita aineita pihoillaan ja huolehtia siten luonnon monimuotoisuudesta. Toisaalta myös siitä syystä, että pihoilla hyväksytään yhä laajemmin pieni hoitamattomuus. Esimerkiksi osa nurmikosta voidaan jättää leikkaamatta ja muuttaa niityksi. Rikkaruohottomuus ei kerro enää puutarhurin ahkeruudesta, vaan sopiva hoitamattomuus hänen ympäristöarvostuksestaan, kuvailee tätä muutosta Timo Taulavuori. Monelle harrastajalle ajattelutavan muutos ei ole ihan helppoa, mutta se näkyy jo käytännössä.
Lisäksi monia puutarhan rikkakasveista käytetään ruoanlaittoon antamaan makuja ja lisäämään ruokavalion monipuolisuutta ja ravinnepitoisuutta. Vuohenputki, voikukka, pelto-orvokit, pihatähtimö (vesiheinä) ja nokkonen löytyvät yhä useamman harrastajan lautaselta ravintokasveina. Monet niistä ovat myös tärkeitä pölyttäjä- ja suojakasveja.
Hyötyviljely kiinnostaa
Kotipuutarhojen hyötyviljely yleistyy ja sen hiilijalanjälki jää useimmiten huomattavasti pienemmäksi kuin kaukaa pitkän logistiikkaketjun kautta kuluttajalle toimitettava ruoka. Suurimman hyödyn harrastaja saa kuitenkin siitä, että hän löytää fyysisesti ja henkisesti mielekästä tekemistä läheltä asuinpaikkaansa. Puolelle suomalaisissa puutarhaharrastaminen on tärkeää Kantar TNS:n Kotipuutarhatutkimuksen mukaan.
Kotipuutarhurit kokevat saavansa harrastaessaan myös sopivan annoksen liikuntaa. Puutarhamaisen ympäristön vaikutus mielelle on monelle vieläkin tärkeämpää. Vihreys muuttaa tutkitusti kehon kemiallisia ja fysiologisia reaktioita positiiviseksi, jolloin mieli rauhoittuu ja voimistuu. Tämä on erityisen tärkeää, jos muu elämä stressaa ja ei tarjoa rentoutumismahdollisuuksia, kertoo Timo Taulavuori.
Puutarhaliitto huomioi omassa toiminnassaan ilmastonmuutoksen edistämällä harrastajien tietoisuutta ja kiinnostusta luontoa kohtaan. Tänä vuonna Avoimet Puutarhat -tapahtuman teemana on Puutarhat ilmastonmuutoksessa. Teema on yleiseurooppalainen, ja sen avulla tuetaan puutarhaharrastajia miettimään puutarhan suhdetta ympäristöön ja myös ilmastonmuutokseen.