Metsähallitus turvaa Satakunnan viimeisten etelänsuosirrien pesintää suoja-aidalla

Yyterissä pesii enää kaksi uhanalaista koirasetelänsuosirriä ja yksi naaras. Niiden pesinnän turvaamiseksi alueelle pystytetään sähköistetty suoja-aita, joka pitää munien ja poikasten saalistajat loitolla.  

Suomessa erittäin uhanalaisen etelänsuosirrin pesintää koitetaan suojata uudella tavalla. Porin Yyterissä pesivien etelänsuosirrien määrä on laskenut hälyttävästi: viime kesän linnustokartoituksissa todettiin, että alueella on jäljellä enää kaksi koiras- ja yksi naarasetelänsuosirri.  

Erityisesti maapedot, kuten kettu ja supikoira, uhkaavat etelänsuosirrien tulevaisuutta. Pedot saalistavat lintujen pesistä munia ja niityiltä poikasia ruuaksi. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että niityillä yöaikaan tapahtuva saalistus on yksi suurimmista uhkatekijöistä rantaniittyjen kahlaajille. Siksi etelänsuosirrien pesintää yritetään tänä vuonna turvata Yyterissä sähköistetyllä, 1500 metrin pituisella suoja-aidalla, jollaista ei ole aiemmin Suomessa kokeiltu.  

“On todella tärkeää, että teemme kaikkemme etelänsuosirrin suojelemiseksi. Suoja-aidan avulla voimme auttaa lintuja yhdessä niiden kriittisimmässä elämänvaiheessa – onnistuneessa lisääntymisessä”, sanoo erikoissuunnittelija Roland Vösa Metsähallituksesta.  

Suoja-aitoja on rakennettu eniten Ison-Britannian saarilla, missä niitä on kehitetty ja käytetty paljon 2000-luvulla. Tutkimusten mukaan hyvin suunniteltu ja rakennettu suoja-aita torjuu tehokkaasti yöllisiä saalistajia ja lisää näin lintujen poikastuottoa. Linnut löytävät pedoilta suojassa olevat alueet ja asettuvat mielellään niille pesimään.  

Aitaamisen tavoitteena onkin, että korkeaa poikastuottoa ylläpidetään suojelualueilla, jolloin lintuja voi siirtyä pesimään niiden ulkopuolelle.  

Aita pysytetään UPM:n ja Metsähallituksen kiinteistölle Yyteriin. Väliaikainen aita asennetaan 8. huhtikuuta ja puretaan heinäkuussa ennen alueen niittämistä. Aidan korkeus on noin puolitoista metriä ja lankoihin johdetaan virtaa sähköpaimenella. Virta saadaan aurinkopaneelista.  

Aidan vaikutuksen selvittämiseksi Yyterin lietteillä toteutetaan keväällä ja alkukesästä linnustoseuranta. Maapetojen seurantaa tehdään riistakameroilla aidan läheisyydessä. Linnustoseurannassa etsitään alueen töyhtöhyypän ja etelänsuosirrin pesät ja seurataan niiden kuoriutumismenestystä. Näin kerätään tietoa siitä, minkälainen vaikutus aidalla on ollut lintujen pesintään. Kulkijoita huomautetaan sähköistetystä aidasta.  

Merenrantaniittyjen kunnostuksella torjutaan lajikatoa 

Suhteellisen pienenä ja lyhytjalkaisena lajina etelänsuosirri on sopeutunut ympäristöön, jossa laajalla avoimella rantaniityllä kasvillisuus on hyvin matalaa, ja siellä on tarjolla runsaasti kosteapohjaisia painaumia ja lätäköitä sekä avointa rantaa ruokailuun. Lyhyessä kasvillisuudessa lintu havaitsee ajoissa lähestyvän petoeläimen ja pääsee liikkumaan kunnolla. 

Yyterissä merenrantaniittyä hoidetaan niittämällä alue loppukesästä. Niittäminen pitää kasvillisuuden matalana ja linnuille sopivana. Ilman hoitoa alue ruovikoituisi nopeasti. Metsähallitus on suunnitellut myös Hathurunojansuun vanhan ojan tukkimisen. Pohjapadon avulla ravinteikkaita vesiä virtaa Yyterin lietteillä pienemmälle alalle, jolloin ruovikoitumisesta on vähemmän haittaa. Pohjapadolle on saatu ELY-keskuksen lupa ja se rakennetaan tulevana talvena. 

Suoja-aidan lisäksi Preiviikinlahden Natura 2000 -alueella toteutetaan vieraspetojen supikoiran ja minkin tehostettua poistopyyntiä, jota koordinoi Metsähallituksen Eräpalvelut. Toimenpiteet ovat osa Helmi-elinympäristöohjelmaa, jossa turvataan, suojellaan ja vahvistetaan suomalaista luontoa ja sen monimuotoisuutta. 

Laajat ja avoimet merenrantaniityt ovat tärkeitä elinympäristöjä etelänsuosirrin lisäksi lukuisille muille linnuille. Helmi-elinympäristöohjelmassa kunnostetaan monia olemassa olevia merenrantaniittyjä. Myös monia vanhoja, jo vuosikymmeniä sitten laidunnuksesta poisjääneitä ja umpeenkasvaneita niittyjä otetaan hoidon piiriin. Linnuston kannalta elinympäristön hoidon laatuun tulisi kiinnittää erityistä huomiota ja resursseja suunnata äärimmäisen uhanalaisen elinympäristön vaalimiseen. 

“Jääkauden jälkeen syntyneillä merenrantaniityillä elää todella paljon uhanalaisia lajeja. Iso osa tästä elinympäristöstä on Euroopasta hävinnyt, joten jäljellä olevia rantaniittyjä tulisi vaalia luontokadon pysäyttämiseksi”, kertoo Roland Vösa.   

Etelänsuosirri on vaarassa kuolla sukupuuttoon Itämerellä 

Arvellaan, että etelänsuosirri on kehittynyt Itämerellä jääkauden jälkeen, kun yhtenäinen lajin pesimäalue jakautui kahtia merenrannikolla ja tundralla pesivien lajien välillä. Suomen Lapissa pesii yleisempää ja runsaampaa pohjoisempaa alalajia. Tällä hetkellä etelänsuosirriä uhkaa sukupuutto Itämerellä, sillä populaatio on laskenut jo alle 500 parin. 

Etelä-Suomessa etelänsuosirriä esiintyy Porin Preiviikinlahdella Yyterissä ja Paraisten Jurmossa. Aikaisemmin lintuja on pesinyt monilla laajoilla merenlahdilla Etelä-Suomessa, mutta kanta on voimakkaasti taantunut 1980-luvun jälkeen. Etelänsuosirrin vähentyminen on akuutti ongelma Itämeren alueella, ja joistain maista, kuten Liettuasta ja Puolasta se on jo hävinnyt. Lajin tilanne on todella hälyttävä. 

Etelänsuosirrin uhanalaistumiseen on vaikuttanut merenrantaniittyjen häviäminen. Matalat merenlahdet on otettu muuhun käyttöön, kuten rakentamiseen ja pelloiksi. Vanhat merenrantaniityt ovat monin paikoin kasvaneet umpeen rehevöitymisen seurauksena ja rantalaidunnuksen vähennyttyä huomattavasti 1950-luvun jälkeen. Monet entiset rantaniityt kasvavat nyt ruovikkoa, pensaikkoa tai metsää. Jäljellä olevat avoimet rantaniityt eivät monesti täytä lajin elinvaatimuksia, ja siksi niiden hoitoon tulisi erityisesti satsata.  

Metsähallitus